Täällä taas!

Ompelukone on surissut ympäri vuoden, mutta energia ei töissä käynniltä ja huushollin hoidolta ole riittänyt blogaamiseen. Mutta nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja päivittää melkein vuoden ompelukset.

Eniten on syntynyt vaatteita lapsille: 7-vuotiaalle pojalle ja pian 5-vuotiaalle tytölle, mutta jotain on tullut väkerrettyä itsellekin.

Tässä hieman esimakua siitä, mitä tuleman pitää:

Copy-paste

Harmittaa vietävästi, jos kangasta jää yli. Jo teininä yritin laskea kankaan menekin niin, ettei hukkapaloja juurikaan jäänyt. Nyt kun kankaita tulee ostettua jemmaan ja usein niistä tulee jotain ihan muuta kuin alun perin oli tarkoitus, myös hukkapaloja voi jäädä.

Joululahjoiksi tekemistäni collegehousuista jäi yli reilu pala Myllymuksujen collegeneulosta. Niinpä lasten 1-vuotias serkkupoika sai toiset samanlaiset pöksyt. Pituutta niissä on hitunen lisää ja resoreiden väri vaihtui turkoosista keväisen vihreäksi. Hyvälaatuinen, pehmeä resori on Metsolasta.



Housujen malli on Ottobre 4/07 -numerosta ja muokattu trikoohousujen (malli 2) kaavasta. Muut tiedot löytyvät aiemmasta blogimerkinnästä.

Täydellinen tähtipaita

Joskus palaset loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Niin kävi viikonloppuna, kun sain lauantai-iltana idean tehdä pitkään varastoimastani raitakankaasta pojalle paidan ja yhdistää siihen vastaväriä olevaa resoria ja ompelukonekirjontaa. Sunnuntaina klo 12 oranssi tähtipaita oli valmis!

Jostain ihmeellisestä syystä osa kuvista menee nyt väärin päin enkä jaksa nyt selvitellä syytä moiseen temppuiluun...



Oikeastaan homma lähti liikkeelle siitä, että poikani paitalaatikkoon tarvittiin täydennystä. Omissa kangaslaareissani oli (enää) jemmassa vain yksi kangas - oranssipohjainen ja punaraidallinen Hilcon trikooneulos - josta saattoi kuvitella tekevänsä 6-vuotiaalle kaverille paidan. Paidan seuraksi löytyi resorikorista kirkasta keskisinistä 'kaksi oikein, yksi nurin' -resoria, jonka olen ostanut valehtelematta noin kymmenen vuotta sitten. Sillä on paikattu mieheni lenkkihousujen haarus :D Raitaneuloksen olen ostanut ehkä 2 - 3 vuotta sitten Ottobrelta ajatuksena tehdä siitä tytölle joskus jotain.



Joku juju paitaan piti vielä saada. Selailin vanhat Ottobre-lehdet läpi. 4/2006-numerosta löytyi hieno tähtikuvio, jonka jäljensin hitusen muokattuna ja konekirjoin miehustaan. Onneksi jemmassa oli Vlieseline Soluweb -kirjontaharsoa, jonka läpi tähden muodot sai helposti ommeltua. Ompelin sekä sisemmän että ulomman tähden kolmen kertaan tavallisella suoralla ompeleella - mutta tarkoituksella jokaisen kierroksen hieman vinksalleen toisiinsa nähden. Nurjalla puolella oli tukena irtirevittävää Vlieseline Stickvlies -tukikangasta. Ompelun jälkeen apukankaat revittiin pois.

Paidan kaavana käytin Ottobren Creative Workshop 301 -sarjan suoraa mallia. Kokona oli 122 cm leveyden puolesta, mutta hihansuuhun lisäsin n. 6 cm ja helmaankin niin monta senttiä, kuin kankaan pituus antoi myöten... Meni vähän täpärälle saada siitä pojalle paita. Hihansuihin laitoin leveähköt resorit.




Tänään maanantaina paita oli jo käytössä - ja parhaillaan pesukoneessa!

Tukholman tuliaisia (2,5 vuoden takaa)

Olen joskus hehkuttanut täälläkin ruotsalaisen Kalikån veloureita, joiden laatu lähentelee minusta täydellistä. Kangas on paksua, todella pehmeää ja erittäin kestävää. Värit pysyvät upeina pesusta toiseen eikä kuluminen näy.

Ostin kesän 2008 Tukholman reissulta punaisilla palloilla terästettyä, murretun vaaleanpunaista kangasta, josta en ole aiemmin raaskinut tehdä mitään. Mutta nyt olen.

Joulun alla siitä syntyi tytölle mekko - ja ihan viime hetkellä muuten. Seuraavaan kokoon kangas ei nimittäin olisi enää riittänyt. Hihansuissa ja pääntiellä on joskus jemmattua peruspunaista resoria, muistaakseni Myllymuksuilta. Pallokangas oli muuten päässyt ensimmäisen blogomerkintäni kuvaan.



Kaava on tuttuun tapaan Ottobren 6/2007 -numerosta, jonka Tilda-trikoomekon kaavalla syntyi myös syksyn pöllömekko. Koko on 110 cm, mutta hihoissa on hieman lisäpituutta.



Kalikåsta vielä. En ole sitten kesän 2008 käynyt heidän putiikeissaan, mutta ainakaan Kalikån nettisivuilla kankaita tai niistä tehtyjä Kalikån omia vaatteita ei enää näy. Ruosalaisista blogeista ja keskustelupalstoilta löysin tiedon siitä, että kankaista valmistaa Andersson & Hjalmarson AB -niminen yritys. Heidän sivuiltaan löytyy velourmallisto. Täytyy seuraavaksi metsästää, mistä veloureita voisi saada. Tai taidanpa vinkata niistä Ottobrelle.

Huonekalujen uudet vaatteet

Katselimme koko loppuvuoden päivä päivältä huonompaan kuntoon menevää sohvan verhoilua. Tiesimme, ettei välttämätöntä voi lykätä enää kauan. Marras-joulukuun vaihteessa päätimme ostaa kokonaan uuden tai verhoilla vanhan. Uusi oli jo katsottuna, mutta vanhan runko osoittautui niin hyväkuntoiseksi yli 10 vuoden iästä ja viiden vuoden trampoliinikäytöstä huolimatta, että päädyimme uudelleenverhoiluun. Ja olemme todella tyytyväisiä päätökseemme.

Verhoilija Helen Enne-Laakso (Verhoomo Tuolitupa - Stolstugan) Pohjois-Kirkkonummelta oli todella pätevä ja taitava - ja pysyi sekä aikataulussa että budjetissa. Jouluna saimme jo köllötellä "uudella" sohvalla. Sohvan kankaaksi valikoitui Lauritzonin Feel ja väriksi hieno rusehtavan harmaa (027).

Kangasta jäi sen verran yli, että verhoilin itse uudelleen rahin ja ompelin kauhtuneen nojatuolin kaveriksi tyynyn. Nojatuolille on varattu verhoiluaika kevääksi.



Tänään uuden takin sai myös vanha Ikean työtuolimme, joka oli jo heivattu varastoon. Kangas - Maija Isolan vuonna 1962 suunittelema "Praliini" (Marimekko) - löytyi omista kangaslaatikoista.



Kangas on laadultaan paksua canvastyyppistä verhoilupuuvillaa. Olin ajatellut tehdä siitä alun perin tyynyn, mutta väri oli aavistuksen liian kellertävä alkuperäiseen tarkoitukseen. Tuoliin se istui täydellisesti. Pala riitti verhoiluun nipin napin; kangasta ei jäänyt jäljelle kuin muutama puolen sentin suiro.



Työhuoneen seuraava hankinta on Kotona Designin limenvihreä ilmoitustaulu, jonka käyn hakemassa Pore Helsingistä Vuorimiehenkadulta. Se tulee tarpeeseen.

Pehmeitä paketteja

Tänä jouluna ompelemiani paketteja saivat vain lasten serkupojat. Kummipoika sai perinteiseen tapaan collegehousut, jotka oli "sävytetty" sopimaan yhteen Meandin turkoosin työkalupaidan kanssa. Pikkuveljelle pukki toi prikulleen samanlaiset pöksyt, jotka sopivat isoveljen 1-vuotiaana saaman paidan kanssa. Toivottavasti paita on vielä käyttökunnossa; ainakaan takuukorjaukseen sitä ei ole tuotu.



Isompien housujen koko on 122 cm, pienempien 80/86 cm (pituus 80 cm, leveys 86 cm). Isompien kaava on tuttuun tapaan muokattu Ottobre 4/06 -lehden svetarihousuista. Pienempien perusmalli on napattu Ottobre 4/07 -numeron trikoohousuista (malli nro 2). Housuihin on lainattu hyväksi havaittu resorivyötärö. Myös lahkeensuissa on kaitalehuolittelun sijaan resorit.

Ruskea kangas on Myllymuksujen suomalaista collegeneulosta (12,50 e/m), turkoosi resori (10 e/m) niin ikään Myllymuksuilta. Vyötäröresorin sisällä on pehmeää mutta napakkaa Gold-Zackin Pyjama-elastic-kuminauhaa.

Minulla on tapana pestä kankaat ennen ompelua, ja tämä ruskea neulos näytti pitävän värinsä erinomaisesti 60 asteessa.



Lahjavaatteisiin laitan aina mukaan pienen lapun, jossa toisella puolella on kangastilkku ja toisella vaatteen ja materiaalin tiedot sekä pesu- ja silitysohjeet.

Hybridihousut

Tämän vuoden ompelusten hittiartikkelista ei ole epäilystäkään: olen tehtaillut pojalleni ainakin neljät velourhousut. Viimeisimpänä syntyivät housut lämpimänbeigestä Hilcon velourista, jonka ostin jo syksyllä 2009. Olen tehnyt täsmälleen samasta kankaasta aikanaan housut myös tyttärelleni; nyt ne taitavat olla kierrossa naapurin pimuilla.

Housut ovat yhdistelmä kahta perusmallia - sellaista, joissa on resorit vyötäröllä ja lahkeensuissa, sekä toista, jossa on kuminauhat. Alun alkaen malli on Ottobre 4/2006 -lehdestä (svetarihousut), mutta olen muunnellut sitä aika tavalla. Tässä versiossa on pojan toiveiden mukaisesti resorivyötärö ja kuminauhat lahkeensuissa. Koko on 128 cm mutta selvästi kapeampi.

Laitan aina myös vyötäröresorin sisään kuminauhan, jotta se on riittävän napakka. Gold-Zackin Pyjama-Elastic -kuminauha on superpehmeää ja todella joustavaa eli juuri passelia tähän tarkoitukseen. Minulla on tapana jättää vyötäröresorin keskitakasaumaan kuminauhan mentävä aukko, josta sen saa helposti pujotettua - ja ennen kaikkea - josta sitä saa säädettyä.



Tassumerkki on Ottobre Shopista Rovaniemeltä, jossa on muuten parhaillaan muuttomyynti. Asuisinpa vähän lähempänä...

Ompelen saumat yleensä aina suoralla ompeleella ja huolittelen reunat saumurilla. Pelkkä saumurisauma alkaa pesun jälkeen usein hieman mutkitella eikä näytä niin siistiltä. Haarasauman sekä resorien kiinnitykset ompelen kuitenkin ompelukoneeni suoralla jousto-ompeleella, jolloin ne eivät repeile käytössä.



Vannon lasten housuissa velourin nimeen. Ainoa velour, jonka poikani on saanut kulumaan puhki on Eurokankaasta ostettu. Hilcon, Metsolan ja Myllymuksujen velourissa ei näy mitään kulumisen merkkejä, vaikka osa niistä tehdyistä pöksyistä on ollut käytössä kohta vuoden päivät. Myös Meandin vaatteissa käytetty velour on superlaadukasta; taas tuli tilattua alesta yhdet housut. Pojallepa tietenkin.