Pehmeitä paketteja

Tänä jouluna ompelemiani paketteja saivat vain lasten serkupojat. Kummipoika sai perinteiseen tapaan collegehousut, jotka oli "sävytetty" sopimaan yhteen Meandin turkoosin työkalupaidan kanssa. Pikkuveljelle pukki toi prikulleen samanlaiset pöksyt, jotka sopivat isoveljen 1-vuotiaana saaman paidan kanssa. Toivottavasti paita on vielä käyttökunnossa; ainakaan takuukorjaukseen sitä ei ole tuotu.



Isompien housujen koko on 122 cm, pienempien 80/86 cm (pituus 80 cm, leveys 86 cm). Isompien kaava on tuttuun tapaan muokattu Ottobre 4/06 -lehden svetarihousuista. Pienempien perusmalli on napattu Ottobre 4/07 -numeron trikoohousuista (malli nro 2). Housuihin on lainattu hyväksi havaittu resorivyötärö. Myös lahkeensuissa on kaitalehuolittelun sijaan resorit.

Ruskea kangas on Myllymuksujen suomalaista collegeneulosta (12,50 e/m), turkoosi resori (10 e/m) niin ikään Myllymuksuilta. Vyötäröresorin sisällä on pehmeää mutta napakkaa Gold-Zackin Pyjama-elastic-kuminauhaa.

Minulla on tapana pestä kankaat ennen ompelua, ja tämä ruskea neulos näytti pitävän värinsä erinomaisesti 60 asteessa.



Lahjavaatteisiin laitan aina mukaan pienen lapun, jossa toisella puolella on kangastilkku ja toisella vaatteen ja materiaalin tiedot sekä pesu- ja silitysohjeet.

Hybridihousut

Tämän vuoden ompelusten hittiartikkelista ei ole epäilystäkään: olen tehtaillut pojalleni ainakin neljät velourhousut. Viimeisimpänä syntyivät housut lämpimänbeigestä Hilcon velourista, jonka ostin jo syksyllä 2009. Olen tehnyt täsmälleen samasta kankaasta aikanaan housut myös tyttärelleni; nyt ne taitavat olla kierrossa naapurin pimuilla.

Housut ovat yhdistelmä kahta perusmallia - sellaista, joissa on resorit vyötäröllä ja lahkeensuissa, sekä toista, jossa on kuminauhat. Alun alkaen malli on Ottobre 4/2006 -lehdestä (svetarihousut), mutta olen muunnellut sitä aika tavalla. Tässä versiossa on pojan toiveiden mukaisesti resorivyötärö ja kuminauhat lahkeensuissa. Koko on 128 cm mutta selvästi kapeampi.

Laitan aina myös vyötäröresorin sisään kuminauhan, jotta se on riittävän napakka. Gold-Zackin Pyjama-Elastic -kuminauha on superpehmeää ja todella joustavaa eli juuri passelia tähän tarkoitukseen. Minulla on tapana jättää vyötäröresorin keskitakasaumaan kuminauhan mentävä aukko, josta sen saa helposti pujotettua - ja ennen kaikkea - josta sitä saa säädettyä.



Tassumerkki on Ottobre Shopista Rovaniemeltä, jossa on muuten parhaillaan muuttomyynti. Asuisinpa vähän lähempänä...

Ompelen saumat yleensä aina suoralla ompeleella ja huolittelen reunat saumurilla. Pelkkä saumurisauma alkaa pesun jälkeen usein hieman mutkitella eikä näytä niin siistiltä. Haarasauman sekä resorien kiinnitykset ompelen kuitenkin ompelukoneeni suoralla jousto-ompeleella, jolloin ne eivät repeile käytössä.



Vannon lasten housuissa velourin nimeen. Ainoa velour, jonka poikani on saanut kulumaan puhki on Eurokankaasta ostettu. Hilcon, Metsolan ja Myllymuksujen velourissa ei näy mitään kulumisen merkkejä, vaikka osa niistä tehdyistä pöksyistä on ollut käytössä kohta vuoden päivät. Myös Meandin vaatteissa käytetty velour on superlaadukasta; taas tuli tilattua alesta yhdet housut. Pojallepa tietenkin.

Huhuu

Urakoin eilen illalla lapsille raidalliset paidat, joissa helmaan on applikoitu pieni pöllö. Neljän tunnin ompelurupeaman jälkeen oli kieltämättä itselläkin vähän pöllähtänyt olo.

Idea samanlaisiin paitoihin lähti Anna Maria Hornerin ihanasta pöllökuvioisesta puuvillaflanellista (100 % puuvillaa, 21,70 e/m), joka tarttui Ottobrelta mukaan menneenä kesänä. Myös Hilcon pehmeät ja superlaadukkaat tasaraitatrikoot ovat Ottobre Shopista Rovaniemeltä (97 % puuvillaa, 3 % elastaania; 22 e/m). Vihreä resori on joskus tilattu Myllymuksuilta, vaaleanpunainen hamstrattu Eurokankaasta. Olisin halunnut fuksianväriseen paitaan tummemman resorin, mutta yhtälö osoittautui mahdottomaksi.



Vihreän paidan kaava on Ottobren peruspaita = Creative Workshop 301. Koko on 128 cm, mutta hihoissa ja helmassa on aavistus lisää pituutta ja hihansuissa päärmeiden sijaan resorit. Tarkoitus oli tehdä raglanhihainen paita Ottobre 1/08 -numeron mukaan, mutta - kas, kas - enpä saanutkaan enää leikattua vartalo- ja hihakappaleita vierekkäin. Onneksi CW 301 -malli on sen verran kapea, että yhdellä pituudella vielä selvittiin. Punaisen tunikan kaava on Ottobre 6/07 -lehden Tilda-trikoomekko (malli 27), jonka olen todennut mainioksi jo aiemmin. Tässäkin muunnoksena ovat hihansuuresorit. Koko oli 110 cm hitusen helmasta lyhennettynä.



Paidat olivat käytössä jo tänään, kun muksut kävivät kuvattavana Hangossa. Kuva on Ravintola Origosta.

Timantteja ja puhvihihoja, autch!

Jos joku olisi kuusi vuotta sitten sanonut, että ompelen tytölle roosan paidan, jossa on puhvihihat ja strassikoriste, olisin vähintäänkin loukkaantunut.

Olin vahvasti sitä mieltä, että vanhemmat ja ympäristö opettavat pojat kiinnostumaan autoista, koneista yms. ja tytöt pitämään vaaleanpunaisesta, kiiltävästä, keijuista ja prinsessoista. Naureskelin ystäväni tyttärelleen järjestämille perhossynttäreille, ja yritin vakuuttaa toisen ystäväni siitä, että hänen poikansa Puuha Pete -into on vanhempien lietsomaa.

Nyt on pakko myöntää, että olin ainakin osittain väärässä. Takuulla osa pojan autokiinnostuksesta ja tytön mieltymyksestä stereotyyppisiin ihanuuksiin on sisäsyntyistä.

Ja nyt on sitten mammaltakin karannut mopo käsistä... Viimeisin ompelukseni on todella roosasta Hilcon viskoosijerseystä (90 % viskoosia, 10 % elastaania; hinta 17,70 e/m) tehty puhvihihainen paita uusimmasta Ottobre 6/2010 -lehdestä. Kankaan ostin noin vuosi sitten Ottobre Shopista, ja siitä oli alun perin tarkoitus tehdä tunika itselle.

Kaava on Ines-tunika/pusero (nro 19) ja koko 110 cm. Olen tosin lyhentänyt sen paitamittaiseksi ja lisännyt hihansuihin 8 cm:n käänteet, jolloin paita näyttää siistiltä, vaikka hihat olisivatkin alkuun vähän pitkät. Hihansuukikka on tuttu Meandin paidoista. Puhvihihan kaava oli erinomainen, ja hiha istuu päällä oikein kauniisti.



Miehustassa on Nappitalosta sattumalta silmiin osunut strassikuvio, josta idea oikestaan lähti liikkeelle. Tytölle piti saada juhlavampi paita kaveriksi ruutuhameelle, jossa on siellä täällä timantteja. Strassikuvio oli todella helppo kiinnittää silittämällä; toivotaan, että se pysyy hyvin pesussa ja käytössä.



Juhlakokonaisuus:

Paluu 1970-luvulle: enstex kunniaan?

Lasten ulkovaatteissa erilaiset tech/tec-päätteiset materiaalit toisensa jälkeen ovat osoittautuneet meidän pojallemme kelvottomiksi. Viimeisen kahden vuoden aikana aikana testin on läpäissyt ainoastaan Cordura, jota vielä pari vuotta siten käytettiin Reimatec+-vaatteissa. Tavallinen Reimatec meni puhki muutamassa viikossa, Lassietecissa oli palkeenkieli jo ensimmäisenä päivänä jne.

Nyt on aika testata, mihin pystyy omasta lapsuudestani tuttu enstex!

Ompelin nimittäin pojalleni vuorittomat ulkoiluhousut liukaspintaisesta mustasta enstex-tyyppisestä, Wertex VI -nimisestä kankaasta (70 % polyesteriä, 30 % puuvillaa; 11,90 e/m), jota löytyy Eurokankaasta kelpo valikoima eri värejä. Malli sama kuin lokakuussa tekemissäni vuorillisissa housuissa: Ottobre 6/2007, malli 23. Nämäkään housut eivät ole ihan perusmallin mukaiset, sillä vyötäröllä on tällä kertaa resorista tehty kuminauhakuja ja lahkeensuissa kuminauhat suoran lahkeen sijaan. Vyötärökuminauha on 2 cm:n levyinen, lahkeensuissa 1 cm:n levyinen.

Housujen koko on 128 cm. Ajatuksena oli, että ne mahtuisivat päälle myös ensi vuonna. Jätin niistä vuorin pois, jotta ne toimivat myös lämpimämmillä keleillä ja vaikkapa futiksessa hiekkakentällä. Nyt marraskuussa alle mahtuvat hyvin Polarn o. Pyretin mainiot fleecehousut.



Housujen yksityiskohdat olen tehnyt harmaanvihreällä: Gütermannin tikkauslanka löytyi omasta takaa. Vihreä heijastinnauha on Nappitalosta Yrjönkadulta. Nappitalo - Knapphuset myy myös muun värisiä laadukkaita, ommeltavia heijastinnauhoja, joihin en ole törmännyt muualla. Mainitsemisen arvoisia ovat myös ulkovaatteiden liimattavat paikat, joille onkin ollut käyttöä sattuneesta syystä.



Ilmeisesti housut eivät ole hullummat päällä, sillä sankari on viihtynyt ne jalassa sisällä koko illan.

Miten enstex pärjää käytössä? Raportoin kestävyystestin tuloksista täällä.

Liivimekko itselle

Milloinka olisi edellisen kerran tullut ommeltua jotain itselle? Nimittäin nyt sain aikaiseksi tehdä "graafisen" liivimekon upeasta villaelastaanista, jonka ostin jo kaksi vuotta sitten. Pitiköhän siitä tulla alun perin housut?

Kangas on harmaanruskeaa, hieman huovutetun oloista ohutta ja superlaadukasta villaelastaania Materials-kangaskaupasta Yrjönkadulta. Olisin tarkistanut materiaalisuhteen eilen piipahtaessani liikkeessä, mutta valitettavasti kangas oli jo loppunut; arvioisin, että villaa on 96 % ja loput elastaania. Muita ihanuuksia oli taas hyllyt täynnä, mutta vältin kiusauksen.



Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010, josta uhosin alkuvuodesta tekeväni pellavamekon kesäksi. Se jäi vielä tekemättä (kangas on vielä tallessa), mutta peruskaava (malli nro 4) on sama. Jätin hihat ja taskut kokonaan pois ja laitoin mekkoon kauttaaltaan vuorin. Löysin sattumalta Eurokankaasta vuorikangasta, jossa oli hieman elastaania tuomassa joustoa - hyvä uutuus. SKL:n tapaan koko oli todella reilu; jouduin kaventamaan koon 36 yläosaa parilla sentillä, vaikka yleensä käytössä on koko 38.

Kangas toimi todella hyvin, vaikka se olikin reippaasti malliin ajateltua kangasta tukevampi. Edessä oleva näyttävä laskoskin laskeutuu hienosti, ja mekko on käytössä todella mukava.



Ylimmäinen kuva on muuten 3-vuotiaan tyttäreni ottama.

Huppu on pop

Kesästä saakka huput ovat olleet 5-vuotiaalle pojalle kova sana. Ensiksi kaikkiin Polarn o. Pyretin hupareihin napsauteltiin irtohuput kiinni, ja sen jälkeen toiveissa on ollut "oikea" huppari: ei vetoketjua & kiinteä huppu.

Vanhojen Ottobre-lehtien selailun jälkeen sopiva malli löytyi 1/2008-lehdestä: Pocket-huppari, malli 28. Kankaaksi valikoitui kesällä Ottobre Shopista hommattu, 50 % alennuksessa ollut Hilcon raidallinen collegekangas, joka on melko ohutta mutta tosi pehmeää. Muutkin materiaalit löytyivät omasta takaa - vihreä Metsolan resori jäi yli talven ompeluksista, samoin vihreä, saman putiikin velour, jota käytin taskussa ja hupun vuorissa. Hupussa on nyörin sijaan kiinteä, 1 cm:n levyinen kuminauha.



Mopo karkasi vähän käsistä hupparin kokoa miettiessä... Koko 122 cm olisi ollut juuri passeli, mutta intouduin lisäämään sekä helmaan että hihansuihin n. 5 cm, jolloin huppari on nyt pojalle aika reilu. Ei kuulemma haittaa. Ja meneepähän varmaan seuraavat pari vuotta.



Kaava oli jälleen kerran erinomainen. Ainoa asia, jonka tekisin nyt toisin, olisi hihansuu- ja helmaresoreiden ympärysmitan pienentäminen. Nyt resorit ovat samanlevyiset kuin hihansuut/helma, jolloin esimerkiksi hihansuu ei ole napakka vaan vähän turhan lörppö. Ei kuulemma haittaa... Mammaa vähän haittaa, koska hihansuut uivat helposti ties missä.

Made in Finland

Vaahtosin Facebookissa siitä, että Polarn o. Pyret on lähtenyt peesaamaan muita ja tettää nykyään ison osan vaatteistaan Kiinassa. Aiemmin tuotantomaita ovat olleet ainakin Liettua ja Turkki. Itse asiassa viisi vuotta sitten osa vaatteista tehtiin vielä Ruotsissa!

Kiinassa tehtyjen PO.P-vaatteiden laadussa ei sinänsä ole moittimista, mutta erityisesti tehtaiden työolot ja kemikaalien käyttö tuotantoketjussa arveluttavat. Liettuasta tuotuja vaatekontteja on tuskin tarpeen myrkyttää tuholaisten varalta.

Kun ompelee itse, tietää varmuudella, että työolot ovat (yleensä) kunnossa, vaikka palkkaa ei makseta ja hommia tehdään iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.

Viimeisin tekemäni vaatekappale tuli todella tarpeeseen. Pojan kaikki välikausihousut näyttivät kutistuneen yhdessä yössä eikä oikein huvittanut lähteä hankkimaan uusia, kun talvi on tuloillaan.

Onneksi oma kangasvarasto pelasti tilanteen: Löysin metrin palasen Eurokankaan mustaa, vedenpitävää ulkoilukangasta, josta tein tasan viisi vuotta sitten pojallani hänen ensimmäisen "oikean" välikausihaalarinsa. Silloin olivat kävelyharjoitukset kiihkeimmillään. Vuoriksi valikoitui samaisen kangaskaupan palalaarista kaivettu valkoinen ohuehko fleece, joka oli ehkä tarkoitettu alunperin kestovaippoihin. Nollabudjetti varmistui, kun löysin vielä sopiva pätkän heijastinnauhaa.



Mallin nappasin Ottobre 6/2007 -lehdestä, jonka "Osmo-ulkoiluhousut" (numero 23) olin testannut jo aiemmin. Näistä pöksyistä jätin käytännössä kaikki yksityiskohdat paikkataskuja ja vyötärönyöriä myöten pois. Lisäsin molempiin lahkeisiin leveät heijastinnauhat ja lahkeensuihin kuminauhat.



Housut ovat todella hyvän malliset, mutta fleece vie vuorina sen verran tilaa, että haara-vyötäröpituutta olisi voinut kasvattaa parilla sentillä. Parhaimmillaan tämä malli on mielestäni vuorittomina housuina. Kevääksi on jo odottamassa mahtavaa beigeä, ryppyistä puuvillapopliinia...

Tässä vielä otos viisi vuotta sitten tehdystä haalarista. Vaikka valtaosa vaatteista on lähtenyt kiertoon, tätä en ole raaskinut antaa pois:

Vaippakankaasta prinsessapuvuksi

Jumpat alkavat päiväkodissa, ja "isojen puolella" tytöillä on sisäpiiritiedon mukaan oikeat jumppapuvut - osalla jopa balettihameet... Vaikka 3-vuotiaan - eikä isommankaan - tarvitse mennä massan mukana, innostuin ompelemaan kolme vuotta jemmaamastani vaaleanpunaisesta velourista tytölle jumppapuvun Ottobre 1/2007 -numeron erinomaisella kaavalla (malli 29). Koko on 104 cm, ja kaavoja on aina 140 senttiin saakka.

Velour on Myllymuksujen ja jäänyt jäljelle kestovaippojen ompelusta. Velour sopii muuten sisävaippoihin todella hyvin ja käy sekä ulko- että sisäpinnalle.



Jumppapuvun hihan- ja lahkeensuissa sekä pääntiellä on käänteissä joustavaa Framilon-joustonauhaa, joka muuten sekin on vaippaompeluiden jäämiä. Myös Framilon tms. on vaipoissa mainio, sillä se ei haurastu lainkaan pesuissa tai kuivausrummussa. Mainio se on myös jumppapuvussa, vaikka sen kanssa pientä nyhräämistä olikin.



Kun nyt jämäkankaiden hyödyntämisessä on taas päästy vauhtiin, samalla kertaa ompelin jumppapuvun kaveriksi pienen hamosen. Sen saa vedettyä puvun päälle, ja toivon mukaan se on käyttökelpoinen puvun jäädessä aikanaan pieneksi. Hameen velour ja resori ovat Metsolan ja jääneet yli alkuvuoden 2010 liivimekosta ja housuista. Kokeilin rypytykseen samaa joustonauhaa, jota käytin jumpapuvussa, ja hyvin toimi.

There's a starman...

Me & I:n syksyn 2010 malliston Stars & Space -paita oli innoittajana näille velourpöksyille. Kangasvarastosta löytyi oranssia Myllymuksujen velouria ja raketin malli napattiin paidasta. Kyllä tulee tavallisiin käyttöhousuihin hohtoa, kun niihin jaksaa väkertää jotain ekstraa. Poika ei olisi millään malttanut odottaa niiden valmistumista.



Housujen malli on muokattu Ottobre 4/06 -numerosta; kaava on sama kuin keväällä esittelemissäni "myyränvärisissä" housuissa - paitsi että punteissa on mittaa viisi senttiä enemmän, mikä vastannee kokoa 128 cm. Sekä lahkeensuissa että vyötäröllä on tällä kertaa samanlevyinen, 2-senttinen kuminauha. Raketti on leikattu punaisesta velourista ja applikoitu tiheällä siksakilla. Lisäsin rakettiin jälkikäteen vielä kolme mustaa "ikkunaa".

Tyytyväinen loppukäyttäjä raketin - tai pleikan - ohjaimissa:

Nakupellet pukeisiin

Päiväkoti alkoi, ja huomasin, että neidiltämme puuttuvat lähes kokonaan päiväkodin pihaleikkeihin kelpaavat kesähousut/shortsit. Kotona puutetta ei huomannut, kun kuuden viikon kuuman kesäloman aikana lapset painelivat enimmäkseen nakupelleinä.

Eli ei muuta kuin kangaslaatikoita penkomaan. Apu löytyi kesän aiemmista ompeluksista: shortsikankaaksi pinnoitettu pellava, josta syntyi aiemmin takki, ja yksityiskohtiin kuviollista puuvillakangasta, josta tein napitettavan tunikan.



Kaavaksi valikoitui jo aiemmin hyväksi havaittu Ottobre 1/08 -lehden malli Candy-housut (nro 9) - ja kuten arvata saattaa, hieman muunneltuna. Syynä oli tällä kertaa se, että puuvillaa ei yksinkertaisesti olisi ollut riittävästi solmiamisnauhoihin. Lisäksi tein housuista muutaman sentin lyhyemmät.

"Ihana, mä saan laittaa nää huomenna päälle. Nää sopii hyvin tän kaa, kun tässä on samaa kangastakin", tyttäreni kommentoi uutuusvaatetta ja sen kaveriksi valikoitunutta tunikaa.

Monistusta

Kummipoika lainasi kesällä poikani Hilcon biopellavasta ommeltuja shortseja ja tykästyi vilpoisan, pehmeään materiaaliin. Lupasin ommella hänelle omat.

Ja mitäpä sitä pyörää keksimään uudelleen. Koska pojat ovat kuta kuinkin samankokoisia, ompelin kesähousut täsmälleen samalla sapluunalla kuin heinäkuun alussa omalle pojalleni tekemäni shortsit. No okei, vyötärökaitale on hivenen kapeampi, 2 cm leveälle kuminauhalle mitoitettu.

Näissä kankaana on Hilcon siniharmaa biopesty pellava (Bio-leinen) Ottobrelta, ja sinisessä koristenauhassa pöristelee kaivureita ja lentokoneita; nauha on niin ikään Ottobre Shopista Rovaniemeltä.



Mainioiden housujen malli on Ottobre 3/2008 -numerosta - malli 11/Summer-trikooshortsit hieman muunneltuna.

Minulla on tapana ommella vyötärökaitaleen takasaumaan pieni kolo, josta kuminauhan saa pujotettua tai vaikka vaihdettua tarvittaessa pidempään. Nyt jätin kuminauhaan reilusti varaa, jotta sitä saa löysennettyä pojan kasvaessa. Näin housut menevät varmaan seuraavat kaksi vuotta.

Ei Parasta ennen -merkintää

Onneksi kankaat harvemmin vanhenevat. Taas tuli käyttöön yksi, yli kaksi vuotta laatikossa ollut puuvillakangas. Ostin sen aikanaan Ottobrelta tytölle housukankaaksi, mutta kun se lopulta päätyi tuotantoon, siitä syntyikin tunika - vai olisiko takkimekko parempi määritelmä?

Kangas on Hilcon ohutta vaalean marjapuuron väristä puuvillaa, johon on painettu kuvioita. Johtuneeko painatuksesta vai pintakäsittelystä, mutta kankaassa on aavistuksen "rapea" pinta. Joka tapauksessa tyttäreni otti ilmavan vaatteen heti käyttöön pelkkien pikkuhousujen kanssa.



Malli on Ottobre 1/2010 -lehdestä 19/Chihuahua-pellavatunika. Malli on hyvin samantapainen kuin Marimekon Iloinen takki: melko lyhyt ja mukavan väljä. 3-vuotiaalle koko 104 oli passeli ihan sellaisenaan, ja ohut puuvilla kävi pellavan sijaan mainiosti. Napit ovat myös Ottobre Shopista.

"Pyhiinvaellusmatkalla" Rovaniemellä

Kummipojalle luvatut pellavahousut olivat oiva syy rikkoa kankaanostolakko ja piipahtaa (lue: selvisin alle kahdessa tunnissa) Ottobrella Rovaniemellä. Jos jossain, Ottobrella on itsehillintä aina pettää: alakerta on täynnä kauniita, kestäviä leluja, huippuhyviä Bundgaardin kenkiä sekä hauskoja pelejä ja yläkerrassa paras tietämäni valikoima kankaita. Itsehillintä kuitenkin piti kuta kuinkin (lue: selvisin alle 200 euron), ja heräteostokset jäivät aika vähiin. Matkaseurana olivat äitini ja tyttäreni.



Koska matkustaminen Rovaniemelle pelkän Ottobren takia ei ole kovinkaan ekologista, olen joka kerta siellä vieraillessani patistellut panostamaan kunnon verkkokauppaan. Nythän Ottobren verkkokauppa on jämähtänyt muutaman vuoden takaiseen aikaan. Mutta kohta kuulemma tapahtuu ja ajanmukainen verkkokauppa on tekeillä - toivottavasti valmista tulee jo tulevana syksynä.

Niin, mitä kassiin jäi. Biopellavakankaan lisäksi ostin poikaani varten kangasta ohuisiin ulkohousuihin ja ensi kesäksi farkkushortseihin. Heräteostoihin täytyy lukea Hilcon raitakankaat, joissa oli herkullisia uusia värejä sekä pikku pala pöllökuvioista flanellia aplikointeja varten. Lisäksi ostin pussillisen nauhoja ja nappeja. Alakerrasta haaviin tarttuivat Bundgaardin hiekanväriset mokkakengät pojalle (jo kolmannet lajiaan) sekä hauska kulpavolkkarityyny, josta tuli pojan unikaveri.

Pellavakangas on jo pesty ja odottaa ehkä jo huomenna leikkausta. Sitä ennen pitäisi tehdä vielä napinlävet ja ommella napit tytölle tulevaan tunikaan/takkimekkoon.

Hellevaatteita

Ompeluvapaa tuli hyödynnettyä tehokkaasti. Tytön takin lisäksi tein pojalle pellavashortsit ja -lippiksen, jonka sai hyvin leikattua housujen jämäpaloista.



Mallit ovat Ottobren, kuinkas muutenkaan, ja suklaanruskea, pehmeäksi ja pistelemättömäksi käsitelty pellavakangas Hilcon. Hieman alkuperäisestä muunneltujen shortsien kaava on 3/08-lehdestä (malli 11) ja mainion lippiksen kaava 3/10-numerosta. Varsin reilunmallisten housujen koko on 116 cm, lippiksen 54 cm.



Molemmissa on piristeenä Ottobrelta tilattua koristenauhaa, joissa päristelee autoja.

Ompeluvapaalla!

Ompelurintamalla on ollut varsin hiljaista viime kuukausina, mutta yksi päivä kaiken muuttaa voi... Perhe lähti aamulla mökkeilemään, ja itse jäin viettämään vapaapäivää Husqvarnan hurinassa.

Päivän ensimmäinen aikaansaannos on jo keväällä aloittamani takki tytölle. Tunteja kului sen kanssa aikamoinen määrä (varsinkin, kun ompelin sitä varmaan viidessä tai kuudessa erässä), mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen - vaikkei metsästämiäni roosanvärisiä painonappeja mistään löytynytkään.



Malli on Ottobre 4/2007 -lehdessä oleva "Herttainen kääntötakki" ja koko 104 cm; frillat jätin pois ja helmaan sekä hihansuihin olen lisännyt muutaman sentin. Päällikangas on hieman kiiltäväksi pintakäsiteltyä harmaanruskeaa pellavaa, vuori puolestaan ohutta kuviollista puuvillaa,molemmat Hilcon. Painonapit ovat Prymin.



Takkia voi käyttää periaatteessa myös toisin päin, vaikka vuorikankaaseen en jaksanut taskuja näpertääkään.



Tuleva omistaja ei ole vielä pääsyt kokeilemaan takkiaan, mutta vaikuttaa siltä, että se menee kääntövarojen ansiosta seuraavat pari vuotta.

Suodatinkangasta ja kipeä käsi

Aijaijai, hyvin alkanut ompelukevät hyytyi, kun lumet sulivat ja mudan ja murskeen peittämä ns. piha paljastui. Toukokuu on mennyt multaa levittäessä, mursketta kuskatessa ja suodatinkangasta asetellessa. Into kuitenkin kostautui, kun pidemmän aikaa oikutellut hiirikäsi äityi tulehdukseksi.

Ei auta kuin hyväksyä, että ompelu(kin) on kausiluontoista hommaa. Yhdet legginsit ehdin sentään tytölle ommella alkukeväästä. Kevättakki on puolivälissä; siitä tulee varmaan syystakki.

Legginsien kangas on pinkkiä Hilcon interlock-neulosta, josta olen ommellut aiemmin yhdet legginsit ja jolla olen kantannut pari paitaa. Materiaali on 100 % puuvillaa mutta silti melko joustavaa. Pinta on hiukkasen kiiltävä ja vaatii ehdottomasti ohuen pallopääneulan. Muuten tulee ommellessa reikiä.

Mallina on legginsien kaava numero 28 Ottobre 6/2007 -numerosta. Malli ei ole kovin tiukka, joten se sopii myös sellaiselle kankaalle, jossa ei ole elastaania. Seuraavaksi aion tosin kaventaa sitä hitusen. Näissä pöksyissä koko on 104 cm, ja lahkeet on pätkäisty kesämittaan.