lauantai 23. lokakuuta 2010

Liivimekko itselle


Milloinka olisi edellisen kerran tullut ommeltua jotain itselle? Nimittäin nyt sain aikaiseksi tehdä "graafisen" liivimekon upeasta villaelastaanista, jonka ostin jo kaksi vuotta sitten. Pitiköhän siitä tulla alun perin housut?

Kangas on harmaanruskeaa, hieman huovutetun oloista ohutta ja superlaadukasta villaelastaania Materials-kangaskaupasta Yrjönkadulta. Olisin tarkistanut materiaalisuhteen eilen piipahtaessani liikkeessä, mutta valitettavasti kangas oli jo loppunut; arvioisin, että villaa on 96 % ja loput elastaania. Muita ihanuuksia oli taas hyllyt täynnä, mutta vältin kiusauksen.



Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 2/2010, josta uhosin alkuvuodesta tekeväni pellavamekon kesäksi. Se jäi vielä tekemättä (kangas on vielä tallessa), mutta peruskaava (malli nro 4) on sama. Jätin hihat ja taskut kokonaan pois ja laitoin mekkoon kauttaaltaan vuorin. Löysin sattumalta Eurokankaasta vuorikangasta, jossa oli hieman elastaania tuomassa joustoa - hyvä uutuus. SKL:n tapaan koko oli todella reilu; jouduin kaventamaan koon 36 yläosaa parilla sentillä, vaikka yleensä käytössä on koko 38.

Kangas toimi todella hyvin, vaikka se olikin reippaasti malliin ajateltua kangasta tukevampi. Edessä oleva näyttävä laskoskin laskeutuu hienosti, ja mekko on käytössä todella mukava.



Ylimmäinen kuva on muuten 3-vuotiaan tyttäreni ottama.

torstai 14. lokakuuta 2010

Huppu on pop


Kesästä saakka huput ovat olleet 5-vuotiaalle pojalle kova sana. Ensiksi kaikkiin Polarn o. Pyretin hupareihin napsauteltiin irtohuput kiinni, ja sen jälkeen toiveissa on ollut "oikea" huppari: ei vetoketjua & kiinteä huppu.

Vanhojen Ottobre-lehtien selailun jälkeen sopiva malli löytyi 1/2008-lehdestä: Pocket-huppari, malli 28. Kankaaksi valikoitui kesällä Ottobre Shopista hommattu, 50 % alennuksessa ollut Hilcon raidallinen collegekangas, joka on melko ohutta mutta tosi pehmeää. Muutkin materiaalit löytyivät omasta takaa - vihreä Metsolan resori jäi yli talven ompeluksista, samoin vihreä, saman putiikin velour, jota käytin taskussa ja hupun vuorissa. Hupussa on nyörin sijaan kiinteä, 1 cm:n levyinen kuminauha.



Mopo karkasi vähän käsistä hupparin kokoa miettiessä... Koko 122 cm olisi ollut juuri passeli, mutta intouduin lisäämään sekä helmaan että hihansuihin n. 5 cm, jolloin huppari on nyt pojalle aika reilu. Ei kuulemma haittaa. Ja meneepähän varmaan seuraavat pari vuotta.



Kaava oli jälleen kerran erinomainen. Ainoa asia, jonka tekisin nyt toisin, olisi hihansuu- ja helmaresoreiden ympärysmitan pienentäminen. Nyt resorit ovat samanlevyiset kuin hihansuut/helma, jolloin esimerkiksi hihansuu ei ole napakka vaan vähän turhan lörppö. Ei kuulemma haittaa... Mammaa vähän haittaa, koska hihansuut uivat helposti ties missä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Made in Finland


Vaahtosin Facebookissa siitä, että Polarn o. Pyret on lähtenyt peesaamaan muita ja tettää nykyään ison osan vaatteistaan Kiinassa. Aiemmin tuotantomaita ovat olleet ainakin Liettua ja Turkki. Itse asiassa viisi vuotta sitten osa vaatteista tehtiin vielä Ruotsissa!

Kiinassa tehtyjen PO.P-vaatteiden laadussa ei sinänsä ole moittimista, mutta erityisesti tehtaiden työolot ja kemikaalien käyttö tuotantoketjussa arveluttavat. Liettuasta tuotuja vaatekontteja on tuskin tarpeen myrkyttää tuholaisten varalta.

Kun ompelee itse, tietää varmuudella, että työolot ovat (yleensä) kunnossa, vaikka palkkaa ei makseta ja hommia tehdään iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.

Viimeisin tekemäni vaatekappale tuli todella tarpeeseen. Pojan kaikki välikausihousut näyttivät kutistuneen yhdessä yössä eikä oikein huvittanut lähteä hankkimaan uusia, kun talvi on tuloillaan.

Onneksi oma kangasvarasto pelasti tilanteen: Löysin metrin palasen Eurokankaan mustaa, vedenpitävää ulkoilukangasta, josta tein tasan viisi vuotta sitten pojallani hänen ensimmäisen "oikean" välikausihaalarinsa. Silloin olivat kävelyharjoitukset kiihkeimmillään. Vuoriksi valikoitui samaisen kangaskaupan palalaarista kaivettu valkoinen ohuehko fleece, joka oli ehkä tarkoitettu alunperin kestovaippoihin. Nollabudjetti varmistui, kun löysin vielä sopiva pätkän heijastinnauhaa.



Mallin nappasin Ottobre 6/2007 -lehdestä, jonka "Osmo-ulkoiluhousut" (numero 23) olin testannut jo aiemmin. Näistä pöksyistä jätin käytännössä kaikki yksityiskohdat paikkataskuja ja vyötärönyöriä myöten pois. Lisäsin molempiin lahkeisiin leveät heijastinnauhat ja lahkeensuihin kuminauhat.



Housut ovat todella hyvän malliset, mutta fleece vie vuorina sen verran tilaa, että haara-vyötäröpituutta olisi voinut kasvattaa parilla sentillä. Parhaimmillaan tämä malli on mielestäni vuorittomina housuina. Kevääksi on jo odottamassa mahtavaa beigeä, ryppyistä puuvillapopliinia...

Tässä vielä otos viisi vuotta sitten tehdystä haalarista. Vaikka valtaosa vaatteista on lähtenyt kiertoon, tätä en ole raaskinut antaa pois: