Tukholman tuliaisia (2,5 vuoden takaa)

Olen joskus hehkuttanut täälläkin ruotsalaisen Kalikån veloureita, joiden laatu lähentelee minusta täydellistä. Kangas on paksua, todella pehmeää ja erittäin kestävää. Värit pysyvät upeina pesusta toiseen eikä kuluminen näy.

Ostin kesän 2008 Tukholman reissulta punaisilla palloilla terästettyä, murretun vaaleanpunaista kangasta, josta en ole aiemmin raaskinut tehdä mitään. Mutta nyt olen.

Joulun alla siitä syntyi tytölle mekko - ja ihan viime hetkellä muuten. Seuraavaan kokoon kangas ei nimittäin olisi enää riittänyt. Hihansuissa ja pääntiellä on joskus jemmattua peruspunaista resoria, muistaakseni Myllymuksuilta. Pallokangas oli muuten päässyt ensimmäisen blogomerkintäni kuvaan.



Kaava on tuttuun tapaan Ottobren 6/2007 -numerosta, jonka Tilda-trikoomekon kaavalla syntyi myös syksyn pöllömekko. Koko on 110 cm, mutta hihoissa on hieman lisäpituutta.



Kalikåsta vielä. En ole sitten kesän 2008 käynyt heidän putiikeissaan, mutta ainakaan Kalikån nettisivuilla kankaita tai niistä tehtyjä Kalikån omia vaatteita ei enää näy. Ruosalaisista blogeista ja keskustelupalstoilta löysin tiedon siitä, että kankaista valmistaa Andersson & Hjalmarson AB -niminen yritys. Heidän sivuiltaan löytyy velourmallisto. Täytyy seuraavaksi metsästää, mistä veloureita voisi saada. Tai taidanpa vinkata niistä Ottobrelle.

Huonekalujen uudet vaatteet

Katselimme koko loppuvuoden päivä päivältä huonompaan kuntoon menevää sohvan verhoilua. Tiesimme, ettei välttämätöntä voi lykätä enää kauan. Marras-joulukuun vaihteessa päätimme ostaa kokonaan uuden tai verhoilla vanhan. Uusi oli jo katsottuna, mutta vanhan runko osoittautui niin hyväkuntoiseksi yli 10 vuoden iästä ja viiden vuoden trampoliinikäytöstä huolimatta, että päädyimme uudelleenverhoiluun. Ja olemme todella tyytyväisiä päätökseemme.

Verhoilija Helen Enne-Laakso (Verhoomo Tuolitupa - Stolstugan) Pohjois-Kirkkonummelta oli todella pätevä ja taitava - ja pysyi sekä aikataulussa että budjetissa. Jouluna saimme jo köllötellä "uudella" sohvalla. Sohvan kankaaksi valikoitui Lauritzonin Feel ja väriksi hieno rusehtavan harmaa (027).

Kangasta jäi sen verran yli, että verhoilin itse uudelleen rahin ja ompelin kauhtuneen nojatuolin kaveriksi tyynyn. Nojatuolille on varattu verhoiluaika kevääksi.



Tänään uuden takin sai myös vanha Ikean työtuolimme, joka oli jo heivattu varastoon. Kangas - Maija Isolan vuonna 1962 suunittelema "Praliini" (Marimekko) - löytyi omista kangaslaatikoista.



Kangas on laadultaan paksua canvastyyppistä verhoilupuuvillaa. Olin ajatellut tehdä siitä alun perin tyynyn, mutta väri oli aavistuksen liian kellertävä alkuperäiseen tarkoitukseen. Tuoliin se istui täydellisesti. Pala riitti verhoiluun nipin napin; kangasta ei jäänyt jäljelle kuin muutama puolen sentin suiro.



Työhuoneen seuraava hankinta on Kotona Designin limenvihreä ilmoitustaulu, jonka käyn hakemassa Pore Helsingistä Vuorimiehenkadulta. Se tulee tarpeeseen.