Paluu 1970-luvulle: enstex kunniaan?

Lasten ulkovaatteissa erilaiset tech/tec-päätteiset materiaalit toisensa jälkeen ovat osoittautuneet meidän pojallemme kelvottomiksi. Viimeisen kahden vuoden aikana aikana testin on läpäissyt ainoastaan Cordura, jota vielä pari vuotta siten käytettiin Reimatec+-vaatteissa. Tavallinen Reimatec meni puhki muutamassa viikossa, Lassietecissa oli palkeenkieli jo ensimmäisenä päivänä jne.

Nyt on aika testata, mihin pystyy omasta lapsuudestani tuttu enstex!

Ompelin nimittäin pojalleni vuorittomat ulkoiluhousut liukaspintaisesta mustasta enstex-tyyppisestä, Wertex VI -nimisestä kankaasta (70 % polyesteriä, 30 % puuvillaa; 11,90 e/m), jota löytyy Eurokankaasta kelpo valikoima eri värejä. Malli sama kuin lokakuussa tekemissäni vuorillisissa housuissa: Ottobre 6/2007, malli 23. Nämäkään housut eivät ole ihan perusmallin mukaiset, sillä vyötäröllä on tällä kertaa resorista tehty kuminauhakuja ja lahkeensuissa kuminauhat suoran lahkeen sijaan. Vyötärökuminauha on 2 cm:n levyinen, lahkeensuissa 1 cm:n levyinen.

Housujen koko on 128 cm. Ajatuksena oli, että ne mahtuisivat päälle myös ensi vuonna. Jätin niistä vuorin pois, jotta ne toimivat myös lämpimämmillä keleillä ja vaikkapa futiksessa hiekkakentällä. Nyt marraskuussa alle mahtuvat hyvin Polarn o. Pyretin mainiot fleecehousut.



Housujen yksityiskohdat olen tehnyt harmaanvihreällä: Gütermannin tikkauslanka löytyi omasta takaa. Vihreä heijastinnauha on Nappitalosta Yrjönkadulta. Nappitalo - Knapphuset myy myös muun värisiä laadukkaita, ommeltavia heijastinnauhoja, joihin en ole törmännyt muualla. Mainitsemisen arvoisia ovat myös ulkovaatteiden liimattavat paikat, joille onkin ollut käyttöä sattuneesta syystä.



Ilmeisesti housut eivät ole hullummat päällä, sillä sankari on viihtynyt ne jalassa sisällä koko illan.

Miten enstex pärjää käytössä? Raportoin kestävyystestin tuloksista täällä.